On hienoa olla opas (Fasaanijahdissa 12.2.2012)

Kansainvälisen peuraseminaarin päätösjahti Laukossa
1.1.2012
12.10.2012 Jahtikauden avaus Laukossa.
12.10.2012
Show all

On hienoa olla opas (Fasaanijahdissa 12.2.2012)

fasaaniopas

Veritaksen perinteinen fasaanijahti pidettiin upean talvisään merkeissä. Aurinko paistoi, oli kuusi astetta pakkasta ja 50 senttiä puuterilunta. Puuterilumi itsessään loi mukavasti haastetta niin miehille kuin koirillekin.

Kokoontumalla Kuninkaan Kartanolle aamubrunssille ja käskynjaolle on hyvä tapa aloittaa jahtipäivä. Varsinkin Veritaksen jahdissa kun osa jahtiveljistä tulee ulkomailta ja lentokenttä on viiden minuutin päässä kokoontumispaikasta. Brunssin ja vaatteiden vaihdon jälkeen siirryimme yhteiskuljetuksella jahtialueelle joka sijaitsee n. ½tunnin matkan päässä.

Jahti aloitettiin savikiekkoammunnalla. Tämä tapa on todettu tarpeelliseksi sillä monelle runsaassa vaatetuksessa pakkassäässä kiekkojen ammunta on uutta. Samalla voimme seurata aseen käsittelyä ja turvallisuutta. Savikiekko ammunnan aikana kertaamme jahtiveljien kanssa myös jahtiin liittyviä turvallisuusohjeita.
Ammunnan jälkeen koirien ohjaajat Mikko ja Ian esittelivät koirat ja kertoivat koirien työskentelystä.
Huomasin kuinka isännät ja koirat olivat innoissaan, jahdin alkuun oli viitisen minuuttia. Vielä ryhmiin jako ja niin alkoi jahti.

Kuuluu käsky, koirat irti ja niin jahti oli käynnissä! Koirat lähtivät hakuun ja ryhmät lähtivät seuraamaan oppaitaan ja heidän koiriaan. Näin vähän kauempaa kun koira hidasti vauhtiaan ja huomasin että aamun ensimmäinen seisonta oli totta. Käskystä ja koiran irti pääsystä oli kulunut viisi minuuttia.
Koira seisoo kuin patsas, ihmetellen missä ampujat ovat. Kaksi ampujaa asettuu koiran kummallekin puolelle, lataavat aseensa, piiput osittain koti taivasta, koiran ohjaaja antaa ylös ajo komennon. Lintu lähtee melko korkealle, tyylikkäästi pukeutunut metsästäjä nostaa rinnakkaispiippuisen englantilaisella perällä varustetun 20 kalibrisen haulikkonsa poskeaan vasten.
Laukaus lähtee, lintu putoaa ja hymy nousee poskille. Koira noutaa linnun, jahtiveljet onnittelevat ja niin koira istuu metsästäjän eteen lintu suussaan ja luovuttaa päivän ensimmäisen saaliin.
Samalla kuulen toisen laukauksen, myös toinen ryhmä on saanut linnun….

Puolen päivän aikaan istumme höyryävän kuuman Laukon peurankeiton äärellä. Kodassa tuli lämmittää ja jahtiveljet kertovat aamupäivän tilanteesta. Upea tunnelma näkyy myös järjestävän isännän olemuksesta. Juuri tuolla hetkellä mietin miten hienoa on saada olla opas.

Iltapäivästä aurinko on mennyt pilveen, lunta sataa ja tuuli on purevampaa. Miehet seisovat kahden kymmenen metrin välein rivissä, koirat ovat etumalla nostamassa lintuja ylös.
Korkeiden puiden takana lentää upeita lintuja kohti passimiehiä, pyssyt paukkuvat tarkasti ja varmasti.
Linnut on asetettu paraatiin, on kiitosten aika.

Päivä päätetään Kuninkaan Lohille. Puusaunaa on lämmitetty neljä tuntia, illallisen raaka-aineita on esivalmisteltu ja someljeeri on valinnut menulle sopivat viinit. Isännän toiveita on kuunneltu, hän halusi blinejä ja mätiä alkuun ja pääruuaksi riistaa. Keittiömestari on loihtinut grillattua Laukon peuraa, riistakastiketta ja perunaterriiniä. Jälkiruokana tarjoillaan mustaherukka parfaita ja vadelmamelbaa.

Jahtivieraiden saunoessa, käsittelen linnut vakumeihin. Jokainen metsästäjä saa lahjaksi osan päivän saalista, siihen sopivaa viintä ja reseptin lintujen valmistusta varten.
Isännät ja vieraat kiittelevät oppaita ja kyselevät seuraavan vuoden vapaita jahtipäiviä.

Itse olen valmistellut seuraavaa päivää vieraiden nauttiessa illallista. Huomenna tulee taas uusi aamu, uudet vieraat ja samat kujeet.

Jahtirikkain terveisin, Opas Kantanen