MIELITKÖ METSÄSTÄJÄKSI?

Jahdit
28.4.2015
Antti Guttorm on taikuri
28.4.2015
Show all

MIELITKÖ METSÄSTÄJÄKSI?


MIELITKÖ METSÄSTÄJÄKSI?

Esimerkiksi Helsingin Riistanhoitoyhdistys ja Kuninkaan Erä järjestävät metsästyskurssin Vantaan Kuninkaan Kartanossa neljä kertaa vuodessa. Hinta kipuaa hivenen yli 100 euroon ja sisältää opintomäärän lisäksi metsästyshenkiset kokoustarjoilut kahvipullista peurapaistilounaisiin. Lisäkustannuksia tulee tutkintomaksusta (45 €) sekä Metsästäjän Oppaasta (38 €), joka 400-sivuisena tietopankkina takaa kokelaalle riittävät tiedot tutkinnon läpäisemiseen.

Metsästys harrastuksena lisääntyy tasaiseen tahtiin, samoin naisten määrä metsästäjien keskuudessa. Harrastusta leimaa yhteisöllisyys ja kaipuu luontoon sekä niistä kumpuava hyvinvointi.

Asiasisällön lisäksi kurssilla huomaa mieltyvänsä konkareiden eräretkikertomuksiin ja tunnelmointiin. Mieli metsään kasvaa.

Fasaanin lisäksi eläinten tunnistuslistalle kipuavat myös koppelo ja pyy. Kärppä ja lumikkokin erottuvat toisistaan.

Aistit avoinna elämyksille

Lähemmäksi luontoa ei enää luokkahuoneesta käsin pääse. Komean kristallikruunun alla 15 metsästyskokelasta tutustui maaliskuussa Suomen ensimmäiseen elinkeinoon ja metsästyksen ideologiaan. Taloudellisesti ei metsästyksestä enää elinkeinoelämän vahvistajaksi ole, mutta yli 300 000 Suomalaista nimeää lajin harrastuksekseen.

Metsästyskurssilta tietotaitoa metsästyskorttiin

Metsään metsästysmielessä mielivän polku alkaa usein metsästyskurssilta. Aiemmin erätaidot siirtyivät luontevasti isältä pojalle, mutta maaltamuutto ja kaupunkiasumisen voimakas kasvu ovat hiivuttaneet metsästysperinteen luonnollista siirtymistä. Oppia voi onneksi hakea esimerkiksi alan yhdistyksiltä ja metsästysseuroilta.

Valmiuksia eränkäyntiin

Metsästyskokelaan tulee osoittaa metsästyksen ja riistanhoidon säännösten ja määräysten tuntemisen lisäksi riittävät tiedot metsästysmuodoista, ampuma-aseista ja niiden käytöstä metsästyksessä. Mestarimetsästäjä tuntee myös lajit ja hallitsee riistaekologian, hyvien saalistustapojen tuntemista unohtamatta.

Metsästys on tarkoin säädelty harrastus. Viranomaisten ja riistanvalvojien rinnalla luonnossa kulkijaa ohjaavat ryhmäkuri, omatunto ja kunnioitus luontoa kohtaan. Vahvasti läsnä on metsästyksen keskeisin periaate – luonnonvarojemme kestävä käyttö. Riistaeläinkantoja hyödynnetään ihmisen ravintona lajin vuotuinen tuotto huomioon ottaen. Kaikki tapahtuu luonnon kiertokulun mukaisesti, ravintoketjua vaarantamatta.

Tutkinnosta kortti kukkaroon

Kurssi päättyy riistanhoitoyhdistysten tutkintotilaisuuteen. Vasta hyväksytty tulos antaa oikeuden metsästyskorttiin. 60 monivalintakysymyksestä koostuva kirjallinen koe, jossa varaa on kahdeksalle virhevastaukselle, ei ole läpihuutojuttu.

Piinaavien vastauspohdintojen jälkeen ei auta muu, kuin kirjata rastit sopiviin ruutuihin ja pistää peukut pystyyn. Kurssin suorittaneilla läpipääsykerroin oli moninkertainen verrattuna kurssitta tenttiin saapuville. Tuloksen saa tietää heti kokeen jälkeen. Epäonnistumisen pettymyksestä kyyryyn venähtäneet hartiat ja pettyneet ilmeet sekoittuivat läpipäässeiden onnen kiljaisuihin, tasajalkahyppyihin ja mieskokelailla high five –tyyppisiin tuuletuksiin. Koko tunteiden laaja kirjo oli läsnä kartanon aulan tutkintotarkastajan ympärillä.

Metsästys harrastuksena

Metsästys harrastuksena lisääntyy tasaiseen tahtiin, samoin naisten määrä metsästäjien keskuudessa. Harrastusta leimaa yhteisöllisyys ja kaipuu luontoon sekä niistä kumpuava hyvinvointi. Tappamisen vietti tai ase-intoilu on kaukana totuudesta, eikä kuvaa metsästystä harrastavia, kun taas lajin virkistysarvot ja toive riistalihan saannista ruokapöytään ovat metsästäjiä yhdistäviä nimittäjiä. Metsästäjät ovat myös luonnon monimuotoisuuden puolustajia ja harrastus onkin eräkasvatusta parhaimmillaan tarjoten yhteistä laatuaikaa laatuaikaa myös lapsille ja vanhemmille luontoelämysten parissa.

Metsästyskurssille voi osallistua ilman aikeita metsästyskorttiin. Kahden päivän opintojakso avaa aiheesta kiinnostuneelle ikkunan metsästyksen maailmaan, lisää lajituntemusta ja ymmärrystä ympäröivään luontoon. Asiasisällön lisäksi kurssilla huomaa mieltyvänsä konkareiden eräretkikertomuksiin ja tunnelmointiin. Mieli metsään kasvaa. Talvella lumenpintaan painautuneet eläinten jäljet tai kesäkaudella jätökset saavat mietityttämään minkälainen luonnon yksilö on samaa polkua pitkin kulkenut hetki sitten. Luonnon havainnointi saa uusia ulottuvuuksia ja viehätys kuulumisesta isompaan ravintoketjuun kunnioittamaan elinympäristöämme ihan uudella tavalla.

Nokipannukahvit nuotiolla

Pakoon pakokaasujen katkusta ja kaupungin hälystä: raikas metsäilma ja syvä hiljaisuus yllättävät väkevyydellään urbaanikulkijan. Pelkästään jo katuvaloton sysipimeys ja kirkastakin kirkkaampana tuikkivat tähdet on elämys, joka ei unohdu koskaan. Porokahvi luonnonhelmassa ruisleivän kera ja lenkkimakkara tikun päässä ovat retkeilijän gourmet’ta. Hetkellinen irtiotto arjen oravanpyörästä, on voimaannuttavaa.

Vaikka metsästäjiä ei kaikista kurssilaisista tullekaan, on kurssin anti läsnäolon väärtti. Fasaanin lisäksi eläinten tunnistuslistalle kipuavat myös koppelo ja pyy. Kärppä ja lumikkokin erottuvat toisistaan. Muistamista koettelevat eri sorsalajien naaraan ja uroksen oma väritys sekä syyspuvut, mutta ainakaan jokaisen lähilinnun ei oleta enää olevan perussinisorsa tai ”selvä pyy”. Merenrannallakin voi jäätelötötterön vohvelin menettää naurulokin lisäksi harmaalokille tai kalatiiralle.

Näkökulma(n muutos)

Blondi meni metsään

nainen

Tunnen tämän jutun kirjoittajan. Luonteeltaan hän on hurmaava enkeli, sellainen tehokas ja taitava pikku sähikäinen, reipas rekrytoija ja valloittava viestintähenkilö. Sanoisin, ettei hän tekisi pahaa sille kuululle kärpäsellekään.

Sitten saan tietää, että tämä rakastettava, sievissä mekoissa sipsuttava kaunotar on mennyt metsään. Metsästämään.

Mielikuvissani vilahtaa filmirullallinen Ramboja, Rockyja ja viattomia bambeja (armottomasti teurastettuna). Mieleeni muistuu elämäni ainoa kolari, jonka toinen osallinen oli hopeanvärinen Nissan Micra ja toinen espoolainen jänis. Micra selviytyi, jänis ei.

Saan käsiini Kristan tekstin. Ilahdun. Muistan, että olen teininä viettänyt hervottoman hauskoja hetkiä hirvipeijaisissa Vihdin Otalammella. Muistan, kuinka kunnioittavasti peijaisten väki puhui riistasta ja luonnosta. Huomaan, että oma näkökulmani metsästykseen muuttuu, aikalailla vähintään 180 asteen verran. Olisiko niin, että itse pöytään hankittu paisti lähimetsästä on armollisempi ja ekologisempi vaihtoehto, kuin vaikka Japanista tuotu Kobe-härkä. Varsinkin, kun lisukkeena on kasa hyödyllistä hiljaista tietoa, jota ei enää kuiskita isiltä pojille ja äideiltä tyttärille.

Minä pidän metsästys-Kristasta.

Krista Pulkkinen 18.4.2015