Kansainvälisen peuraseminaarin päätösjahti Laukossa

Kymppipiikkinen päätti 2012 jahtikauden
1.1.2012
On hienoa olla opas (Fasaanijahdissa 12.2.2012)
12.2.2012
Show all

Kansainvälisen peuraseminaarin päätösjahti Laukossa

peuraseminaari

Torstaina 25. lokakuuta taivaalta tippui valtavia jalkarättejä ja maa sai hetkessä lumipeitteen. Lumi ei olisi voinut sataa parempaan aikaan Laukkoon. Metsästäjät aloittivat perjantaina kyttäysjahdilla ja lauantaina oli ajojahdin vuoro.
Odotukset olivat korkealla perjantain kytiksellä. Kyttäämässä oli kuusi metsästäjää, joista viisi ampui vasan. Täsmällinen ja lähes ympärivuotinen ruokinta on vaikuttanut peurojen hyvinvointiin. Vasominen on onnistunut ja vararavintoa on kertynyt todella hyvin, vaikka ollaan vasta lokakuun loppupuolella. Täysikuu ja lumipeite maassa antoivat lisäaikaa kyttääjille.

Lauantaina rapakon takaa saapui todellinen valkohäntäpeura guru; Gordon Whittington. Gordonin isäntänä toimi Metsästäjäliitto ja seurueella oli kuvaaja mukanaan ja aikomuksenaan kerätä videomateriaalia uutuusvideoon.

Gordon Whittington on tunnettu valkohäntä peurajahdeistaan Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä hän toimii päätoimittajana lehdelle nimeltä: North American Whitetail Magazine. Hän toimii myös samannimisen televisiosarjan tuottajana ja toisena juontajana. Gordon on metsästänyt valkopeuroja ympäri Yhdysvaltoja ja nyt myös Suomessa. Gordon mahtavia juttujaan voi käydä lukemassa täältä http://www.northamericanwhitetail.com/ tai seuraa hänen jahtejaan Facebookissa https://www.facebook.com/NAWTV

Haarlanmajalle oli kokoontunut 12 ampujaa käskynjakoon. Jahtivouti Huttunen kertoi turvallisuusohjeet ja esitteli kartasta suunnitellut ajot ja passipaikat.
Passitus tapahtui ripeästi ja hetken päästä radiopuhelimesta kuului: ”Aseet saa ladata, koirat irti, jahti alkaa.”

Keli oli kuin sadusta; Tuulosjärven pinta oli kuin peili, lunta oli maassa ja pakkasta oli yhdeksän astetta. Haarlanmajan pihalla oli iso iglu, jossa oli kenttäkeittiöstä tehty puuhella. Hellassa ruoka valmistui ja tuli antoi mukavaa lämpöä ruokailijoille. Märät puut savuttivat nuotiolla ja minä ryhdyin lämmittelemään lounasta. Alkuun riistalientä ja vähän portviiniä, joka lämmittäisi mukavasti passissa seisovia metsästäjiä. Riistaliemen kylkiäiseksi leikkelin villisianpateeta ja palttoonappien päälle pursottelin savuporomoussea. Pääruuaksi oli laukonpeurakeittoa ja jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa, vaniljavaahtoa ja nokipannukahvit.

Vain viisi minuuttia käskystä ja jo oli koirilla ajo käynnissä. Miira oli koiran ohjaajana ja hän antoi VHF:n kautta selkeää viestiä, mitä tapahtuu ja mihin päin ajo eteni. Toinen koira oli myös saanut peuran eteensä. Nyt koiran haukku kuului Tuulosjärven molemmilta puolilta.
Aamun ensimmäinen laukaus! Saman tien VHF:stä kuului: ”Kurikan Jarmo oli ampunut vasan nurin! Miira meni koiran kanssa kaadolle ja otti koiran kiinni, silti kaksi koiraa ajoi vielä. Toinen ajo kävi melko lähellä Gordonia. Toivoin itsekseni soppaa lämmitellessäni, että saisipa jenkki peuran nurin.
Taas kuului laukaus! En saanut selvää, kuka ampui, mutta kuulin kuitenkin peuran menneen nurin.

Aamun ajot menivät kuin elokuvissa, vaikka yksi koira ajoikin peuran pois meidän alueelta. Puolen päivän aikaan puhelin soi ja Jahtivouti kyseli tyytyväisenä, oliko lounas valmista. Vastasin hänelle, että kutsuisi porukat kasaan ja syömään. Hetken päästä VHF:stä: ”Poistetaan aseesta patruunat, puretaan passit, ajot ohi, lounastauko”
Metsästäjät saapuivat rymyten ja iloisina, meteli oli kun Narvan markkinoilla. Toisilla olivat näpit jäässä ja toiset hieroivat korvia ja lämmin riistaliemi tuli tarpeeseen. Taisi talvi yllättää muutkin kun VR:n! Gordonin kuvaaja haastatteli ja kuvaili innossaan Laukon jahtivieraita.
Lounas maistui.
Oli aika siirtyä iltapäiväajoihin. Tarkoituksena oli päästää neljä koiraa irti yhtä aikaan. Suunnitelma onnistui, sillä hetkessä kolme peuraa oli liikenteessä, passimiehet valppaina, laukaus kajahti ja kolmas vasa oli nurin. Päivän aikana nähtiin myös useita karkko peuroja, todella upeita ajoja sekä turvallisia ja hyviä laukauksia. Todellinen metsästysmatkailujärjestäjän ihannepäivä!

Illaksi tuli lisää arvovaltaisia vieraita; eräneuvos Olavi Joensuun saksalaiset vieraat saapuivat illalliselle juuri remontoituun Laukon Saliin. Itse Olavi on metsästyksen ritari, joka on lyöty Hubertuksen katedraalissa ritariksi. Laukon Kartanon Saleissa on vieraillut ritareita 1400-luvulla Klaus Kurjen aikaan. Pitkän kaavan mukaan nautittu riistaillallinen päätti Gordonin Laukon retken.

Illallisen jälkeen kun muu jahtiseurue oli jo lähtenyt, kiipesi eräneuvos ja saksalaiset vieraat vielä torniin. Saksalainen näkikin upean pukin, mutta se jäi ikävä kyllä kaatamatta. Eräneuvoksella oli kuitenkin parempi tuuri ja vasa kaatui. Paloittelimme Leinosen kanssa vasan ja pakkasimme saksalaisille vieraille mukaan viemiseksi. He olivat matkalla kohti pohjoista hirvi- ja kanalintujahtiin.

Laukko hiljeni taas viikoksi.

3.11 Hubertuksen päivänä juotiin Vapo Whiskyä
Huttunen piti Haarlan majalla jälleen käskynjakoa. Tällä kertaa vesisateessa toisin kuin edellisenä viikonloppuna. Ampujia oli kaksitoista ja koiran ohjaajia kolme ja samat ajot kuin edellisenä viikonloppuna. Vaikka koko yön satoi vettä, ajot lähtivät hyvin käyntiin, mutta tällä kerralla eläimet kiersivät passimiehet. Sama toistui iltapäivästä. Ajoissa ei vain tullut kaatoja, vaikka paikkoja pyrittiin järjestämään jopa pohjoismaiden ajomestareiden välityksellä.

Sade loppui ja oli aika siirtyä kytikselle. Tämä oli ainoa toivo saada pelastettua oma nahka. Hetkellisesti keli näytti hyvältä, kunnes tuli törkeän sankka sumu, joka peitti kyttääjien näkyvyyden. Peli oli pelattu ja kytikseltä kaatui vain yksi vasa. Pettymys oli suuri tai odotukset liian kovat.

Tässä tämän ammatin suola; kaikki päivät ovat erilaisia. Metsästä ei oteta, vaan se antaa jos on antaakseen. Näin Metsästyksen suojeluspyhimyksen päivänä lupasin tehdä joitain asioita toisin, jotta Hubertus olisi jatkossakin yhtä suosiollinen Laukon jahteja kohtaan. Innolla jää odottelemaan seuraavan viikon vaihteen jahteja.

Aina ei voi voittaa!
T. Kantanen