Antti Guttorm on taikuri

MIELITKÖ METSÄSTÄJÄKSI?
28.4.2015
Polttarit Jäämerellä
17.5.2016
Show all

Antti Guttorm on taikuri

antti_guttorm_on_taikuri

Paikka jossa tätä kirjoittelen ei voisin paremmin sopia aiheeseen. Istun mökissä mikä on rakennettu ennen syntymääni, mökki sijaitsee Osman suvannossa Tenon rannalla.
Mökki on tyylikkäästi pationoitunut ja henkii kalastuskulttuuria parhaimmillaan. Lyytikäisen suku on perinteitä kunnioittaen pitänyt paikat upeassa kunnossa. Tuvan hengestä seinällä kertoo Olli Lyytikäisen ottiperhot ja vaaput vuosilta 1960-1975. Tätä kirjoittaessani kellon on puolen yön maissa, Teno on poikkeuksellisen tyyni, on puoli pilvistä ja lämpötila 13astetta.
Edellisen viikon ottiperhot oli villapaita ja oliivi, kasi numeron koukkuun punottuna.

 

 

Kuninkaan Erän ensimmäinen perhokalastuskurssi

Kuunnellessani Antti Guttormin opastusta kurssilaisille perhokalastuksen filosofiasta, hyönteismaailmasta, heittotekniikoista ja joen lukemisesta mieleeni tuli opit 1000 luvulta.
Benedictiini nunnaluostarin Dame Juliaana Berners on tehnyt opuksen ”Tutkielma onkimisesta”, tässä mieleeni tulleet pari kohtaa kyseisestä opuksesta:
Minne mennä kalaan? Suvanto oli kalojen vankila niinpä kalatkin näkivät niissä nälkää. Virrassa kaloilla oli ruokaa ja siellä ne viihtyivät. Oli ongittava syvältä siellä missä on kirkasta ja paras oli pyörteinen vesi.

Milloin kannattaa mennä kalaan? Aamulla kello 04.00-11.00 välisenä aikana. Pimeä ja pilvinen päivä on parempi kuin kirkas. Kalaa ei saanut pelotella huolimattomalla lähestymisellä.
Dame Juliaanne sanoin ”Lohi oli hieno kala mutta vaikea pyydystää, harvoin sen sai karvaruumiillisella perholla, parhaiten sen sai madolla”

Dame kehitti myös joka kuukaudelle oman perhon.

Kuunnellessani Antin selostuksia perhon valinnoista olin kuin sadussa, ilmassa oli hyönteisten lisäksi tietynlaista taikuutta. Vapa ja mies olivat ryhdissä, siiman tehdessä mitä erilaisia äänettömiä liikkeitä ilmassa, laskeutuen keijukaisen keveästi peilin päälle salaisella erämaa joella, missä kurssilaiset seurasivat haltioissaan.

Teoriaosuus ja tekniikkaosuus oli opetettu oli aika siirtyä tosi toimiin.
Antti sitoi kurssilaisille erilaisia ja teknillisesti eri tavalla kalastettavia perhoja. Pinnassa oli mukavasti kalan käyntejä. Tuli karkuutuksia ja välillä perhot oli puussa, milloin missäkin. Oli havaittavissa pientä paniikkia, Mitä eikö kalaa tulekkaan?!?! Missä ruokakalat?!?!?!
Eräs oppilaista pyysi Anttia näyttämään mallia, taikuri nappasi vavan.
Muutama tyylikäs kuivaus ja perho alavirrasta virran vietäväksi. Pienellä korjausheitolla kohti ottipaikkaa. Vasenkäsi heilahtaa, oikealla vapa pystyyn harjus on tartutettu! Väsytys käynnissä, kaikki vain toimii. Samalla oppilaat saavat upeita niksejä ja ensimmäinen ruokakala on penkalla.
Taikuri muuttuu kirurgiksi ja tutkii mitä harjus on syönyt. Upa on maistunut, saman aikaisesti pinnasta kuoriutuu runsaasti oliveita.

Iltapäivään mennessä kaikilla kurssilaisilla on ollut kontaktia kalojen kanssa, nautimme nuotiolla eväitä ja nokipannukahveja. On aika patikoida kohti Utsjokea minkä ylitämme veneellä ja siirrymme kohti Tenoa.
Päivä jatkuu soutelemalla ylä Tenolla, välillä saunotaan ja syödään päivällä savustettuja harjuksia, korvasienimuhennosta ja uusia perunoita.

Asiakkaiden ollessa kalassa, muistelen heidän ylistäviä sanoja kurssista, kunnes kurssilaisten vene yhtäkkiä rantautuu.
Kuuluu mieletön ryminä, meteliä, onnen huutoja ja kameroiden räiskyntää. Haavissa kimaltelee komea jalka! Pyytäjänsä ensimmäinen! Voi sitä riemua ja juhlaa! Tähän on hyvä päättää. Lohisesonki jatkuu vielä elokuun puoleen väliin.

Mielestäni Antti on perin juurin urheilukalastaja, hänelle saalis ei ole pääasia vaan matkat Tenolle asiakkaiden ja ystävien kanssa. Myös Kuninkaan Erä haluaa noudattaa ja kunnioittaa näitä samoja Dame Juliana Bernersin urheilukalastuksen hyvän tavan sääntöjä.

Kireitä siimoja kaikille!
Veijo