12.10.2012 Jahtikauden avaus Laukossa.

On hienoa olla opas (Fasaanijahdissa 12.2.2012)
12.2.2012
Jahtikautta odotellessa
27.4.2015
Show all

12.10.2012 Jahtikauden avaus Laukossa.

jahtikauden_avaus_2012

Perjantaiaamuna Vantaankoskella laittelin paikkoja edellisen illan 450 henkilön oktober-juhlien jälkeen. Asiakkaat ja henkilökunta olivat jättäneet paikat hyvään kuntoon, joten lähdin hiukan etuajassa kohti Laukkoa.

Polte oli kova! Kesän aikana olimme laittaneet melkein 10 hehtaaria riistapeltoja, joten oli mukava mennä katsomaan, miten pellot olivat kasvaneet. Aikaisempina vuosina jahtikausi on aloitettu vasta marraskuussa, kun maat ovat jäätyneet ja pelloilta on ruoka vähentynyt.

Saavuin Laukkoon ennen puolta päivää. Toin mukanani 500kg omenoita ja kerkesin hyvin kiertää 13 ruokintapaikkaa ennen koppiin menoa. Maastokatselmuksen aikana totesin vasomisen onnistuneen hyvin, eikä ilveksistäkään näyttäneen olleen harmia.
Klo 16.05 tiputin hyvän ystäväni Gustavssonin Eskin toiselle uusista riistapelloista. Lähdin näyttämään Eskille uuden kopin, ampumasektorit ja samalla kerrattiin turvallisuusohjeet.
Matkalla kopille tihutti. Kuusiaidan välistä vilkkuivat peuran ”perävalot”. Emä ja kaksi vasaa loikkivat karkuun. Äkkiä eläimet pysähtyivät ja jäivät katselemaan meitä.
Katkaisin kopin ikkunan edestä oksan ja peurat lähtivät karkuun. Kaksi lehmää, joita emme olleet nähneet aikaisemmin, liittyivät karkulaisten joukkoon. Toivottelin Eskille tarkkoja laukauksia ja lähdin kohti omaa passipaikkaa.

Jätin auton 400 metrin päähän kopista. Pakkasin tavarat reppujakkaraan ja heitin repun selkään. Kaivoin sakolaiseni aselaukusta 6.5+55, joka on ollut jo vuosien ajan luotettava kumppani. Tänä kesänä ammuin melkein kuusi sataa harjoituspanosta ja samalla opettelin uuden Zeissini ballistiikka tornin hienouksia.
Lähdin talsimaan mutaista riistapeltoa kohti kytiskoppia. Hanhiaura saatteli minua kopille ja matkalla näin ensimmäisen palokärkeni Laukon suunnalla.
Saavuin uudelle kopille, joka on aseteltu korkealle metsäsaarekkeeseen, riistapellon ympäröimänä ja 100 metrin päässä rajoittuen Pyhäjärveen . Nuolukivi on asetettu 95 metrin päähän kopista pohjoiseen. Kopissa on kolme ikkunallista ampumaluukkua ja olin sopinut jahtivoudin kanssa ammuttavan vain nuolukiven suuntaan.
Latasin ja varmistin aseen, avasin ampumaluukun ja asettelin aseen hyvin tukevasti ja äänettömästi kohti arvioitua ampumasuuntaa.

Edessäni n. 170 metrissä neljä peuraa söivät hyvin rauhallisesti vähän ennen kuutta. Kunpa vain tulisivat lähemmäksi, niin saattaisin kokeilla! Samalla Eskiltä tuli viesti: ”Emä ja vasa olivat tulleet takaisin, mutta olivat ampumasektorin vastakkaiselle suunnalla”
Kopin oikealta puolelta tuli kolme peuraa lisää! Näin saman aikaisesti seitsemän peuraa! Vasa tuli minua kohti ja matkaa oli noin 80 metriä, pysähtyi ja alkoi syömään. Se käänsi kyljen minua kohti ja lapa on ihanasti näkyvillä, MUTTA… välissä on paksurunkoinen koivu. Yhdellä kauimpana olevista peuroista nenä oli pystyssä ja häntä heilui. Se taisi haistaa minun Hugo Bossin. Samalla kettu marssii peurojen välissä. Onpahan eloisa ilta! Puraisin palan jälkiuunileivästä, laitoin loimulohta päälle ja annoin tilanteen rauhoittua.

Tekstailin ja kyselen Eskin kuulumisia. Kun nostin päätäni kohti nuolukiveä, näin kaksi peuraa, joista toinen oli vasa. Nostin aseen ja lattia narahti, mutta onneksi peurat eivät kuulleet.
Asetin valopistetähtäimen kohti vasaa ja tähtäsin. Reppujakkara oli matala ja asento huono, joten nousin varpaille ja taas koppi kolahtaa. ”Olinpa aika tunari” ajattelin mielessäni!
Korjasin asentoa ja siirsin jakkaraa kohti kopin ovea ja otin aseen lisäjalat käyttöön. Nyt asento oli hyvä, mutta peura katseli kohti koppia häntä heiluen ja alkoi taas syömään. Välillä lehmä kävi vasan edessä ruokailemassa ja muut peurat olivat siirtyneet vielä kauemmaksi. Alkoi tulla pimeä…

Vasa tuli lähemmäksi; matkaa oli vajaa 60 metriä. Sako puhui! Laukaus oli hyvä ja peura sukelsi ja siirtyi neljä metriä laukauspaikasta ja lysähti kuolleena riistapeltoon.
Eskiltä tuli viesti: ”Ammuin vasan” Vastasin viestiin: ”Niin minäkin! Tule tänne, on melko matka kantaa yksin”.
Nostelimme vasat autoon ja siirryimme Haarlan majalle käsittelemään ruhot.

Ilta oli viileä, kolme astetta lämmintä. Teimme kunnon tulet, josta saimme lisävaloa ja lämpöä.
Kuuma glögi ja lämmin ruho lämmittivät mukavasti.
Saatuamme käsiteltyä eläimet lähdimme saunan lämmitykseen. Eski laittoi saunan kuumenemaan ja minä menin hellan ääreen lämmittämään riistapadan. Pata oli valmistettu karhusta, hirvestä ja villisiasta. Laitoin takan päälle ja avasin Amaronen hengittelemään. Vilkaisin kelloa, oli jo yli puolen yön.

Nyt on vihdoin avattu Laukon jahtikausi!
Tätä blogitekstiä kirjoittelin kopissa klo 18.40 edessä kolme peuraa. Sen tarinan kuulette myöhemmin…

Jahtiterveisin Kantanen